”Poikani on paininut ala-asteesta asti. Nyt hän on lukiossa ja on niin loppuun palanut, ettei hän edes päässyt joukkueeseen.”
”Naapurini pelaa klubikoripalloa ympäri vuoden ja on ulkona loputtomiin stressimurtumilla säärissä…”
”Olen koskaan pelannut vain jalkapalloa – nyt en ole aloittaja, joten aion lopettaa. Mielestäni on liian myöhäistä aloittaa uusi urheilulaji nyt…”
Oletko koskaan kuullut tällaisia lausuntoja? Ikävä kuulla, että kuulen niitä aivan liian usein. Samalla kun media huutaa maailman Tiger Woodsista, Venuksesta ja Serena Williamsista, monet tekevät sen virheen aloittaessaan urheilun nuorena ja erikoistuessaan siihen. Yliopistostipendin houkutus vakuutti myös nämä ihmiset siitä, että pääaine oli ainoa tapa saada hyvä urheilu.
Ennen kuin joku päättää erikoistua, hänen tulee ottaa huomioon vain yhden lajin pelaamisen vaarat. Tässä on 4 erikoistumisen vaaraa:
1. Liialliset vammat: Vartalon harjoittelu samalla tavalla koko vuoden tai suurimman osan vuodesta voi johtaa liikakäyttövammoihin. Stressimurtumia, kompartmenttioireyhtymää ja muita sairauksia esiintyy usein urheilijan toiminnan monipuolisuuden puutteen seurauksena. On parempi haastaa kehoasi eri tavoin vuoden aikana kehittyäksesi urheilijana. Eri urheilulajit aiheuttavat erilaisia stressitekijöitä kehollesi, mikä parantaa yleistä urheilullista suorituskykyä. Lastenlääkärit eri puolilla maata kannustavat lapsia harrastamaan erilaisia fyysisiä aktiviteetteja.
2. Burnout: Harjoittelu päivästä toiseen, viikosta viikkoon, vuodesta toiseen voi johtaa burnoutiin melko varhaisessa iässä. Lapset aloittavat urheilun järjestäytyneenä yhä nuorempana. Joku, joka on pelannut jääkiekkoa neljän vuoden iästä lähtien, saattaa olla väsynyt ja kyllästynyt yläkouluun tai lukioon mennessä. Erikoistumattomuus tarjoaa taukoja ja muita kokemuksia, jotta päälaji pysyy mielenkiintoisena, haastavana ja hauskana.
3. Yliopisto-stipendin illuusio: Vaikka vanhemmat haluavatkin lastensa saavan urheilustipendejä, totuus on, että hyvin pieni osa urheilijoista todella saavuttaa tämän tavoitteen. Pelkästään apuraha ei saa olla liikkeellepaneva voima vain yhden urheilulajin valinnassa. Ihmisen ei pidä laittaa terveyttään, onneaan ja tulevaisuuttaan pieneen mahdollisuuteen ”läpäistä”. Useimmat urheilijat hyötyvät enemmän erilaisista urheilukokemuksista, vaikka he eivät saisikaan stipenditarjousta. Myös useimmat korkeakoulujen rekrytoijat etsivät huippu-urheilijoita. Yksi heidän ensimmäisistä kysymyksistä on usein: ”Mitä muuta teit pelaamisen lisäksi (lisää päälaji tähän)?” Tämän tueksi on todisteita. Esimerkiksi yli 75 % vuoden 2004 Wisconsin Badgersin värvätyistä pelasi useita urheilulajeja lukiossa. Katso myös kunkin vuoden NFL-luonnoksen valinnat. Suurin osa näistä pelaajista ei erikoistunut yhteen lajiin lukiovuosiensa aikana. Kuinka usein olet kuullut luonnospäivänä seuraavan: ”Valitsemme parhaan yleisurheilijan…” Useamman lajin pelaaminen on paras tapa tulla kyseiseksi urheilijaksi.
4. Täydellisen urheilullisen potentiaalisi saavuttamatta jättäminen: Vaikka yhteen lajiin keskittyminen auttaa sinua kehittämään tarvitsemiasi tiettyjä urheilullisia taitoja, et kehitä muita urheilullisia taitoja, jotka siirtyisivät päätoimintaasi. Nopeus, tasapaino, keskittyminen, hyppääminen, vääntyminen korostuvat eri lajeissa eri tavalla. Kaikki mitä teet tullaksesi paremmaksi urheilijaksi tekee sinusta myös paremman (lisää laji tähän) pelaajan.
Yhä useampi tutkimus osoittaa, että varhainen erikoistuminen ei takaa urheilullista menestystä. Kuulemme niistä harvoista, jotka kukoistivat varhaisen erikoistumisen kautta, mutta entä suurin osa, jotka eivät ”pääse” valitussa lajissaan? Kuinka monta urheilijaa voit ajatella, jotka ovat saavuttaneet menestystä ilman pääaineenaan sitä? Entä Deion Sanders, Bo Jackson, Jim Thorpe, Babe Didrikson, John Elway ja Marion Jones muutamia mainitakseni.
Urheilua tulee kannustaa pienestä pitäen. Mutta on parempi kannustaa osallistumaan erilaisiin urheilulajeihin kehittääksesi urheilullisia taitoja, jotka koskevat kaikkia urheilulajeja. Tämä vähentää tässä artikkelissa mainittuja vaaroja, antaa nuorille urheilijoille mahdollisuuden saavuttaa täyden urheilupotentiaalinsa ja kuka tietää, saattaa johtaa haluttuun korkeakoulustipendiin.
Tekijänoikeus 2005 Tim Kauppinen
Tämä artikkeli on Tim Kauppisen tekijänoikeus 2005. Kaikki oikeudet pidätetään.